Mitä luentojen tilalle?
19.01.2016, Satu
Mihin luentoja tarvitaan?
Olemme joskus koulutusreissujen tauoilla kierrelleet kollegani kanssa kurkkimassa, mitä luennoilla tapahtuu. Erään yliopiston yhdessä auditoriossa seurasimme kerran, mitä kaikkea luentojen kuuntelemisen ohessa tai sen tilalla tapahtui. Useat seurasivat kännykkäänsä, lukivat sähköpostiviestejään, pelasivat tietokonepelejä tai seurasivat facebookia. Joku luki iltapäivälehteä ja eräs porukka keskusteli keskenään, vieläpä ääneen. Olen nähnyt myös luentoja, jossa opettaja luennoi salin edessä, ja viisi opiskelijaa istuu eri puolilla tilaa paikoillaan ja hiljaa. Tällöin ei voi olla pohtimatta, kenen aika tuollaisessa menee hukkaan. Ja onko opettaja ainoa, joka valmistautuu oppimistapahtumaan?
Luentojen käyttöä on perusteltu monin tavoin, erityisesti resurssien järkevällä käytöllä, sopivan oppimateriaalin puuttumisella, opettajan uusimman asiantuntijuuden jakamisella jne. Monet opiskelijat haluavat tehdä omaa ajattelutyötä asiantuntevan luennon saattelemana. On puhuttu myös joukkovoimasta ja -hengestä, jonka upea luento voi saada aikaan. Jokainen opettaja voikin kysyä itseltään, miten minun luentoni on perusteltavissa ja miksi se on tarpeellinen. Jos perustelut löytyvät, niin sehän on hieno asia.
Jotkut opettajat haluavat saada aktivointia aikaan massaluennoillaan kehottamalla opiskelijoita tekemään kysymyksiä ja olemaan aktiivisia. Tällöin usein käy niin, että pari opiskelijaa ottaa kehotuksen tosissaan ja muut turhautuvat. On mahdollista saada yhteisöllistä oppimista aikaan myös massaluennolla, mutta se vaatii opettajalta täsmällistä organisointia ja ennalta suunnitellun menetelmän käyttöä. Ja sitäkin kannattaa itseltään kysyä, onko aktivointi tarpeen.
Mitä luentojen tilalle?
Opiskelijalla on vastuu omasta oppimisestaan – ei sitä kukaan hänelle tarjoa eikä anna, vaikka opettajaraukat sitä kaikin voimin yrittävät tehdä. Jotkut opettajat ajattelevat vieläkin, että se opitaan mikä opetetaan. Opettajat pyrkivät oppimaan opiskelijoiden puolesta, ja opiskelijat palkitsevat hänet vuorostaan YT-pisteisiin oikeuttavina palautepisteinä. Opiskelijat toimivat arvioijina ja opettaja on ainoa, joka oppii.
Kärjistystä? No, tottahan toki, mutta totta toinen puoli. Opettajan kannattaa pysähtyä sen äärelle, voisiko asetelman kääntää toisenlaiseksi. Jospa opiskelijat olisivatkin se aktiivinen osapuoli, joka valmistautuu opetukseen ja esittelee aikaansaannoksensa muille, esim. opetustuokioina, postereina tai yhteistoiminnallisen työskentelyn avulla. Muut eli vertaisoppijat sovitusti ja valmistellusti kommentoivat ja antavat palautetta etukäteen laadittujen arviointikriteerien perusteella.
Nykyisin on onneksi kehitetty vaihtoehtoisia opetuskäytäntöjä myös silloin, kun kyseessä on massaluento. Näitä perustellaan asiaoppimisen tehostumisen lisäksi geneeristen taitojen eli yleisten työelämävalmiuksien oppimisella. Jokaisen oppijalla olisi mahdollisuus kehittää sosiaalisia ja vuorovaikutustaitoja, luovuutta, ongelmanratkaisua, itsetuntemusta, muutosjohtamista jne. Näitä ei opi asian passiivisella omaksumisella ja palauttamisella tenttipaperiin.
Käänteisen opetuksen (Flipped Classroom) periaatteisiin kuuluu se, että opiskelijoiden ja opettajien kontaktiaika käytetään mahdollisimman hyödyllisesti. Sellaista ei luennoida, minkä opiskelijat voivat opiskella itsekin etukäteen ja perustellun luento-osuuden voi pitää tarpeellisena tiedonjakamisena. Opiskelijat perehtyvät aiheeseen joko lukemalla esim. tieteellisiä artikkeleita, oppimateriaalia tai seuraamalla aiheesta laadittuja opetustallenteita. Asiaan perehtymiseen kuuluu myös ennakkotehtäviä, jotka opiskelijat laativat yksin tai mieluummin yhdessä. Opiskelijat tulevat valmistautuneina luennolle ja opettajan rooli muuttuu ohjaajaksi, joka pyrkii haastamaan opiskelijoiden ymmärrystä käsiteltävästä asiasta. Käänteinen opetus ei tee opettajaa tarpeettomaksi, vaan saattaa hänet toiseen ja varmasti mielenkiintoisempaan rooliin. Opettaja voi edistää yksilöllistä oppimista ja henkilökohtaistaa ohjausta yksilöllisen avuntarpeen mukaan varmistaen, että kaikki oppivat vähimmäistaidot. Tukena ovat myös vertaisoppijat. Vuorovaikutukseen ja motivointiin kiinnitetään erityistä huomiota.
Käänteisen opetuksen tai käännetyn luokkahuoneen ideaa sovelletaan jo useissa yliopistoissa Suomessa ja muissa maissa, ja sillä on saatu loistavia tuloksia, esim. tenttien läpäisyprosenteilla arvioitaessa. Sen on todettu parantavan yleisiä oppimistuloksia, mutta myös innovointia ja yhteisöllisyyttä. Käänteisen opetuksen ideaa tehostaa opetusteknologian pedagoginen käyttö. Käänteisen opetuksen toteuttamiseksi voi hyödyntää sosiaalisen median lukuisia mahdollisuuksia. Toisaalta mitään Moodlea kummempaa ei tarvita. Sinne voi tuottaa opetustallenteita, tehtäviä, tenttejä, keskusteluja sovituista aiheista jne. Tärkeintä on jälleen toiminnan ja vertaisoppimisen organisointi.
Periaatteina yksilöllisyys ja yhteisöllisyys tukevat oppimisessa ja ihmisen kasvussa toisiaan. Myös nopeille ja oppimishaluisimmille tarjotaan mahdollisuus edetä omaan tahtiin. Ja yhteisölliseen oppimiseenkin tulee kuulua yksilöllisen oppimisen vaihe. Ihmisen identiteetti ja yksilöllisyys kehittyvät vain vuorovaikutuksen foorumeilla, suhteessa toisiin. Jokaiselle annetaan mahdollisuus löytää oppimisen ilo ja kasvaa ihmisenä!