Dialogi työnohjauksessa

29.10.2015, Satu

”Totuus ei synny yhden ihmisen päässä. Se syntyy totuutta yhdessä etsivien ihmisten välillä, yhteisessä dialogissa.”

(Mihail Bahtin 1895-1975)

Nykyisessä taloustilanteessa, kiihtyvässä muutoksessa ja kiireessä kuulee usein, että ihmiset eivät enää kohtaa. Keskinäinen jakamisen ja yhteisen ideoinnin kulttuuri ja foorumit ovat vähentyneet. Ja vaikka yhteisöllisyyden nimiin vannotaan, se karsiutuu kaiken aikaan työpaikoilta. Miten me saamme tuotettua työpaikoille aidon dialogin?

Dialogi on vuoropuhelua, joissa osapuolilla on oma äänensä. Dialogissa ei tarvitse hakea konsensusta, vaikka siinä pyritään pääsemään lopputulokseen ja tekemään päätöksiä. Dialogissa ei valita puolta, vaan se on vuoropuhelua, jossa on tärkeä keskittyä kuuntelemaan ja kuulemaan toista toisen näkökulmasta, astua toisen mokkasiineihin. Toinen ei ole objekti, vaan dialogissa kaikki ovat samanarvoisia toimijoita. Vaikeaa, eikö totta? Lienee yksi vaikeimpia asioita ihmiselle.

Hyvin usein työnohjauksessakin halutaan pitää kiinni asetelmasta, jossa on uhreja ja syyllisiä. Usein jatkuvat muutokset, perustehtävän epäselvyys, mahdollisesti myös johtamisen ongelmat ja muut rakenteelliset seikat ilmenevät henkilöiden välisinä ristiriitoina. Näiden toivotaan saavan ratkaisunsa, kun ns. hankalat henkilöt siirretään muihin tehtäviin. Usein kuitenkin tällaisen yhteisön dynamiikka tarvitsee syntipukit, jotta tilanne säilyy hallittavana. Kun yksi laitetaan hyllylle, toinen nostetaan tilalle. Tällaisissa työyhteisöissä elää voimakkaita defenssejä ja luottamusta on vaikea saavuttaa.

Jospa työyhteisöä, kuten koko maailmaa katsotaan tilana, jossa ongelmat eivät ole objektiivista todellisuutta, vaan prosessi, johon voidaan vaikuttaa. Tämä on hyvä lähtökohta myös työnohjaukselle. Jokainen työyhteisön jäsen vaikuttaa yhteisödynamiikkaan, joten jokaisen asenteilla ja konkreettisilla teoilla on merkitystä siinä, mihin suuntaan yhteisön dynamiikkaa ja toimintakulttuuria halutaan kuljettaa.

Työnohjauksen alkupuolella on syytä tutkia niitä yhteisön dynaamisia tekijöitä ja normeja, jotka elävät yhteisössä. Nämä on kaivettava esiin sankaritarinoiden, historiallisten tapahtumien, traditioiden ja myyttien takaa. On tärkeää pysähtyä sen äärelle, mistä puhutaan ja erityisesti sen, mistä ei puhuta. Kaapeissa kolistelevat luurangot kaivetaan yhdessä esiin. Vasta tämän jälkeen alkaa rakentua luottamus, mikä on edellytyksenä aidon dialogin syntymiselle. Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että kaikkea on mahdollista muuttaa ja hyväksyä se, että muutos vie aikaa.

Työnohjaajalla on tärkeä rooli siinä, miten työnohjaukseen saadaan dialogi aikaiseksi. Jo työnohjaussopimuksen laatimiseksi hänen on selkiytettävä dialogisuuden periaatteet ja kuinka ne voidaan saavuttaa. Työnohjaaja on roolimalli näiden periaatteiden toteutumisessa.  Hänen on keskityttävä turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin rakentamiseen, jossa jokainen tulee kuulluksi tässä ja nyt -hetkessä. Kenenkään kokemusta ja mielipidettä ei työnohjauksessa saa mitätöidä, vaan päinvastoin kaikkien tulisi keskittyä ymmärtämään toista toisen kokemuksista käsin. Työnohjauksessa tulisi olla tilaa myös  sisäisen vuoropuhelun sanoittamiselle.

Työnohjauksen taustalla ja aloittamisen syynä ei tarvitse olla ongelmia, ja silti jokainen työntekijä saa työnohjauksesta lisää voimavaroja ja ymmärrystä kehittää työtään. Tosin työnohjaus ei aina ole kivaa, vaan aika ajoin on tärkeää astua epämukavuusalueelle. Sinne ei ketään jätetä, vaan se on uuden oppimisen ja kasvamisen alku.

Pyritään dialogiin

Satu