Yliopisto-opetuksen kehittämisestä
07.02.2016, Satu
Oppiva opettaja 14 -julkaisuun on koottu Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa vuonna 2015 Yliopistopedagogiikan opintokokonaisuuden, suorittaneiden pedagogisten kehittämistehtävien raportit. Kehittämistehtävän tekeminen ja sen raportointi sisältyivät yliopistopedagogiseen opintokokonaisuuteen (25 op), jossa muita osa-alueita olivat yliopistopedagogiikan perusteet, opetusviestintä, ohjaus yliopisto-opetuksessa sekä opetuksen ja oppimisen arviointi ja opetuksen laadun kehittäminen. Olemme toimineet kokonaisuuden kouluttajina ja kehittämistehtävien ohjaajina.
Yliopistopedagogiset kehittämistyöt liittyvät opetuksen laadun kehittämiseen. Yleensä kehittämistöissä on kehitetty omaa opintojaksoa joko kokonaisuutena tai tietyltä osa-alueelta. Opetuksen laatu ja opetuksen vaikuttavuus ovat hyvin monimutkaisia asioita, joissa ilmenevät monet erilaiset aspektit, eikä laadun ja vaikuttavuuden mittaaminen ole ongelmatonta. Usein mittareina käytetään vain kvantitatiivisia mittareita niiden helppouden vuoksi. Lähinnä opiskelijoiden tyytyväisyys on seikka, jonka perusteella arvioidaan opettajan osaamista.
Yliopistojen tehtävänä on tarjota tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Täyttääkseen tämän tehtävän yliopistojen tulee kasvattaa opiskelijoista omasta oppimisestaan vastuussa olevia elinikäisiä oppijoita. Monissa kehittämistöissä pureudutaankin siihen, kuinka saadaan lisättyä opiskelijoiden itseohjautuvuutta ja vastuullisuutta, vaikka itseohjautuvuusodotukset saattavat aluksi herättää opiskelijoissa muutosvastarintaa. Toisaalta työelämäyhteistyö ja se, että opetuksessa käytetään oikeita työelämätapauksia, lisäävät opiskelijoiden motivaatiota ja samalla itseohjautuvuutta. Konstruktiivisen linjakkuuden mukaan opetusta kehitettäessä ja suunniteltaessa tulee kiinnittää huomiota opetuksen tavoitteeseen, sisältöön, opetusmenetelmiin, arviointiin sekä palautteen ja kokemusten pohjalta tapahtuvaan kehittämistyöhön siten, että kaikki nämä tukevat toisiaan ja oppimista.
Yliopistoissa pyritään nyt ja tulevaisuudessa vähentämään kontaktiopetusta ja lisäämään sosiaalisen median käyttöä opetuksessa. Yliopisto-opetuksessa sovelletaan yhä useammin käännetyn luokkahuoneen menetelmää. Menetelmän avulla lisätään opiskelijoiden vastuuta omasta oppimisestaan, kun osa opetuksesta siirretään itseopiskeluna verkon avulla tapahtuvaksi ja kontaktiopetuksessa keskitytään tiedon syventämiseen vuorovaikutuksessa opiskelijaryhmän ja opettajan kanssa. Käänteisen opetuksen avulla on mahdollisuus lisätä opiskelijoiden oppimista ja motivaatiota.
Luovuus ja spontaanisuus yliopisto-opetuksessa eivät ole päämäärätöntä leikkimistä, vaan luovien menetelmien avulla edistetään oppimista. Luovuutta edistävässä oppimisympäristössä huolehditaan turvallisesta ilmapiiristä, virheiden sallimisesta, avoimuudesta ja leikkimielisyydestä. Vuorovaikutteisuutta ja aktivointia tulee lisätä myös opinnäytteiden ohjaamiseen oppimisen ja itseohjautuvuuden edistämiseksi sekä opinnäytetyön etenemisen tehostamiseksi. Erityisesti toteutettaessa työelämäyhteistyötä koulutuksessa on kiinnitettävä huomiota yhteistyön ja vuorovaikutuksen toimivuuteen, yhteiseen aloitukseen, selkeisiin tavoitteisiin ja pelisääntöihin.
Yliopistoissa hyvin moniin kursseihin kuuluu pienryhmäopetusta, jossa opiskelijat työskentelevät itseohjatusti 2–6 opiskelijan ryhmissä. Perinteisesti opiskelijat ovat saaneet muodostaa ryhmänsä itse, mutta viime vuosina on oppimisen tehostumiseksi ja vuorovaikutustaitojen kehittymiseksi ryhmiä muodostettu toisin. Erilaisuus on parhaimmillaan rikkaus, mutta haastavimmillaan uhka, ellei ryhmän dynamiikasta huolehdita.
Opetuksen kehittämistoimet kuormittavat opettajaa hetkellisesti, mutta toteutuksen käynnistyessä opiskelijoiden kasvava vastuunotto, vertaisoppiminen ja sosiaalisen media hyödyntäminen vähentävät opettajan työtaakkaa. Monet kirjoittajat kommentoivat myös sitä, että kehittämistoimien myötä opetuksesta on tullut hauskempaa sekä opettajalle että opiskelijoille, mikä ei ole merkityksetön asia opiskelijoiden oppimisen ja opettajana kehittymisen kannalta. Kehittämistyössä on tärkeää prosessimaisuus ja oman opettajuuden reflektointi, joihin muista opettajista koostuva vertaisryhmä antaa merkittävää tukea.