Blogi

Ryhmäyttämisestä

14.10.2014, Satu

 

 

 

Aamulehdessä oli 9.9.204 artikkeli (Kommentti, Pekka Ruissalo) Ryhmäytyminen on tullut yläkoulun siirtymäriitiksi. Aamulehti oli haastatellut Tampereen koulujen rehtoreita. Artikkelin taustalla oli julkisuudessa esiin tullut mopokasteriitti Pyynikin koulussa. Tosin mopotus ei ole käytössä enää muissa kuin Pyynikin koulussa.

Rehtoreiden puheissa tulivat esiin pohdinnat arvojen ja asenteiden muutoksesta. He pohtivat myös sitä, onko yhteisöllisyys nykyään erilaista kuin aiemmin ja sitä, että oppilaat haluavat luoda yhteisöönsä erilaisia perinteitä.

Useimmat koulujen esimiehet eivät kannattaneet mopotusperinnettä, sillä se saattaa olla herkemmille oppilaille turhan raju. Tosin jokunen rehtori näki seitsemäsluokkalaisten kouluuntuloriitissä paljon hyviäkin puolia. Yhteisöllisyys ja ryhmähenki vahvistuvat, ja parhaimmillaan tapahtuma tarjoaa tulokkaalle mukavan, sopivasti viihteellisen sisääntulon uuteen yhteisöön. Monet muut rehtorit olivat samoilla linjoilla: siirtymäriittipäivää järjestäessään oppilaat ottavat itse vastuuta, oppivat paineensietokykyä ja organisointitaitoja.

Moni rehtori nosti haastattelussa esille ryhmäytymisen. Monissa kouluissa ovat ryhmäytymiseen liittyvät teemapäivät käytössä. Ryhmäytymispäivässä on kyse koulun ulkopuolella järjestettävästä tapahtuma- ja toimintapäivästä, jolla pyritään rohkaisemaan nuorten sosiaalisuutta ja ryhmähenkeä. Tapahtumissa on tukioppilaat mukana ja rehtoreiden mukaan päivä tarjoaa ujoimmillekin oppilaille matalan kynnyksen tulla yhteisöön mukaan. Päiviin voivat oppilaat järjestää itse ohjelman.

Kaikki rehtorit korostavat sitä, että ovat tilaisuudet sitten millaisia tahansa, niissä tulee olla kaikilla hauskaa ja kaikkien tulee tuntea itsensä tärkeiksi. Lopuksi jutun kirjoittaja Pekka Ruissalo muistelee teinivuosiensa mokkerikastetta Porissa. Hän kuvasi, että meno oli mouheaa ja monen pää kävi vessanpöntössä. Hän toteaakin huojentuneena, että nykyisin teinit ovat fiksumpia ja pohtivat vakavasti vanhoja perinteitä, hakevat keinoja päivittää niitä ja miettivät tulevaisuutta. Hän uskookin keskustelun auttavan löytämään parempia tapoja tutustuttaa kasvava nuori yläkoulun makuun.

Mielestäni on erittäin tärkeää, että ryhmäytymisestä keskustellaan. Kannatettavana asiana pidän myös sitä, että oppilaat saavat järjestettäväkseen tapahtumapäiviä, joista kantavat itse mahdollisimman paljon vastuuta. Hienoa on myös se, että niissä on tukioppilaat mukana ja panostetaan siihen, että kaikki viihtyvät.

Ryhmäytyminen ei kuitenkaan ole asia, jota voidaan hoitaa yhden päivän aikana. Olen kuullut opettajilta paljon tarinoita siitä, että ryhmäytymispäivä tuotti kyllä sen, että luokasta tuli kiinteä ryhmä, mutta ei sellainen, joka olisi koulun tavoitteiden mukainen, vaan ryhmä alkoi haastaa opettajia eikä sitoutunut oppimistavoitteisiin. Tällöin ryhmä on ryhmäytynyt jäseniinsä kokien että sen perustehtävä on olla ryhmä. Tästä seuraa se, että kaikki sen perustehtävää uhkaava täytyy yhdessä eliminoida, esim. oppiminen ja opettaja. Tämä riski on olemassa etenkin silloin, kun kutsutaan ulkopuolinen ryhmäyttäjä paikalle, ja opettajat eivät itse ole mukana.

Yhteisöllisyyden tulisi lähteä koko oppilaitoksen tasolta ja henkilöstön yhteisöllisyydestä, mihin otetaan myös oppijat mukaan. Eräs Tampereen kaupungin opettajien koulutuksen parissa työskentelevä sanoi mielestäni osuvasti palaverissamme: Opettajat kyllä näkevät, jos rehtorit jakavat ja oppilaat näkevät, jos opettajat jakavat. Yhteisöllisyyden ja vuorovaikutteisen valmennuksen täytyy siis lähteä koulun johtamisesta.

Kannattaa huolehtia myös siitä, ettei ryhmäytymisessä unohdeta perustehtävää eli oppimista. Hienointa olisikin, jos ryhmäytymispäivät olisivat koko oppilaitoksen yhteisiä tai että ainakin niihin osallistuvien opettaja/ryhmänohjaaja olisi mukana. Opettajan täytyy ottaa heti paikkansa ryhmänsä aikuisena auktoriteettina, vaikka hän antaakin oppijoille tilaa ja vastuuta.

Ammatillisissa oppiliatoksessa opettajat toimivat myös ryhmänohjaajina. Ryhmäyttämisen kannalta on tärkeää, että ammatillisten oppilaitosten ryhmänohjaajat pitävät kaikki tuntinsa siitä aiheesta, johon se on tarkoitettu eli ryhmäyttämisestä. Tällä hetkellähän tämä ei ole aina käytäntönä. Ja tämäkään ei vielä riitä, vaan jokaisen opettajan tulee opetuksen lisäksi toimia myös ryhmänohjaajana. Ryhmäyttäminen ei ole tapahtuma, joka hoidetaan kertaluonteisesti, vaan sen tulisi jatkua koko opiskeluprosessin ajan. Parasta olisikin huolehtia ryhmäprosessista kytkettynä opetukseen, jolloin taattaisiin, että se tapahtuu suhteessa oikeaan tavoitteeseen.

Näin ollen ryhmäyttämisestä ei tarvitse huolehtia opetuksesta irrallisena prosessina, vaan käyttää sellaisia oppijakeskeisiä ja yhteisöllisiä opetusmenetelmiä, joiden avulla ryhmäytymisprosessi ja vertaisoppiminen saadaan tukemaan oppimisprosessia. Ryhmädynamiikasta huolehtiminen on tehokkain keino myös keskeyttämisen ehkäisyyn ja motivaation kasvattamiseen. Ryhmä alkaa kantaa kun sille annetaan siihen mahdollisuus. Opettajalta tämä edellyttää erityisesti turvalliseen ilmapiiriin satsaamista, yhteisten pelisääntöjen laatimista, ja oppijoiden vahvuuksien esille saamista siten, että he kaikki tulevat nähdyiksi ja kuulluiksi ja uskaltavat oppia.

 

 

Lue lisää »